Neljä näkökulmaa selkeydestä
Mikä on seuraava askel? Mitä ihmettä nyt teen?
Elämä on täynnä hetkiä, jolloin kaipaamme selkeyttä. Selkeys kuulostaa ihanalta lupaukselta, jossa vastaus lipuu luokse kuin purjevene satamaan. Sitten tilanne valkenisi, tietäisimme paremmin, osaisimme toimia… Käytännössä suunnistamme kuitenkin eteenpäin alati kirjavassa maastossa, jossa on yhtä aikaa avaraa näkymää sekä epämääräistä ryteikköä.
Selkeys näyttäytyy monissa sävyissä, näkökulmasta ja tulkinnasta riippuen. Usein sillä tarkoitetaan ymmärryksen lisäämistä ja kokonaisuuden hahmottamista. Henkilökohtaisena kokemuksena selkeys on parhaimmillaan luottamusta omaan sisäiseen kompassiin: tunnistan, tunnen, tiedän, valitsen.
Kun ymmärrämme selkeyden moninaisuutta, osaamme paremmin luoda sille tilaa ja kutsua sitä esiin. Tässä neljä näkökulmaa selkeyden ymmärtämiseen.
1. Keskity kirkkaaseen
Keskity siihen, mikä on selkeää jo nyt. Aina jokin on kirkasta.
Usein epäselkeyden kokemus tuntuu päänsisäiseltä mylläkältä, josta ei meinaa saada otetta. Sen sijaan, että rukoilemme selkeyttä apuun, kokemusta kannattaa purkaa ja jäsentää. Ehkä tarvitsemme lähinnä tilaa havainnoida ja tutkia?
Kun pysähdymme lempeästi havainnoimaan ja jäsentämään, on tilaa kysyä uusia kysymyksiä. Mihin todella etsin vastausta? Mitä välttelen? Mikä on minulle oikeasti tärkeää?
On olennaista havaita, mihin kiinnittää huomion. Aivot suuntautuvat luonnostaan siihen, mikä on vähän vinksallaan tai uhkaavaa. Tätä kutsutaan negatiiviseksi vinoumaksi, josta muodostuu helposti vääristynyt kehä. Korjausliike lähtee keskittymällä siihen, mikä on hyvin ja mikä toimii. Mikä on jo nyt selvää?
2. Luovu varmuuden odottelusta
Selkeys ei ole sama kuin varmuus. Odotukset selkeyttä kohtaan ovat usein vaativia. Emme huomaa olemassaolevaa selkeyttä, jos jäämme odottamaan ”oikeaa vastausta”. Varmuuden toivominen kumpuaa kontrollinhaluisesta mielestä. Totta kai eteen voi välillä tupsahtaa kirkkaita oivalluksia ja ahaa-hetkiä, mutta useimmiten selkeyteen kannattaa suhtautua joustavammin. Se ei ole joko-tai.
Selkeyden avautumista avittaa halu tulla kohti itseä. Siihen tarvitaan tietoisuutta nykyhetkestä, omasta olotilasta ja mahdollisuuksista. Selkeys on elävää ja muuttuvaa.
3. Kuuntele kehon viisautta
Oman tilanteen selkeyttäminen alkaa yleensä pysähtymällä, arvostavasti kyselemällä ja ajatuksia jäsentämällä. Kuitenkin selkeyteen tarvitaan muutakin kuin mielen taso. Itse asiassa todellinen selkeyden kokemus on kokonaisvaltaista: se on aina myös tunnetila ja kehollinen olotila.
Juuri mielen rauhoittaminen, ajatuksista irtipäästäminen ja kehoon laskeutuminen on usein tärkein askel selkeyden tiellä. Tämä edellyttää läsnäoloa, aistimista ja tunteiden kohtaamista.
Mitä pelkään? Mitä oikeasti toivon? Mitä tarvitsen nyt? Keho viestii yllättävän selkeästi, mikä tuntuu oikealta ja virtaavalta. Ja mikä puolestaan latistaa tai kiristää tai työntää pois. On olennaista harjoitella läsnäoloon virittäytymistä ja kokonaisvaltaista kehon viisauden kuuntelua.
4. Anna tilaa myös epäselkeydelle
Epäselkeydellä on tärkeä rooli matkan varrella. Sumuiset kohdat pakottavat pysähtymään, kysymään, kypsyttämään. Siksi on hyvä antaa tilaa epäselkeydelle, tehdä rauha sen kanssa, kunnioittaa sitä. Ottaa se mukaan.
Silloinkin kun näkymä kirkastuu, mukana on aina myös epäselkeää. Mikään ei ole koskaan täysin ”päivänselvää”, eikä tarvitsekaan olla. On viisautta oppia elämään sopusoinnussa epätietoisuuden kanssa, ja samalla huomata selkeä.
Ehkäpä asian voisi tiivistää näin: hyväksykäämme epäselkeys tärkeänä osana kokonaisuutta, mutta keskittykäämme siihen, mikä tuntuu valoisalta ja eteenpäin kutsuvalta.
*****
Selkeyttä voi avata kohtaamalla, kuuntelemalla, jäsentämällä, sanoittamalla. Uskaltamalla nähdä enemmän ja kyseenalaistamalla vanhoja tarinoita. Pohjimmiltaan kyse on yhteydestä omaan sisimpään. Matkan varrella voi auttaa peilaus, opastus ja hyväksyvä kohtaaminen.
Mikäli kaipaat tukea sekä tarkkanäköistä peilausta tilanteesi ja visiosi selkeyttämiseen, sovi kanssani maksuton puhelu. Kuullaan!
Comments