'Ymmärtää’ on kaunis sana. Se viittaa jonkin asian tiedolliseen hahmottamiseen ja samalla siihen liittyy tunne-elementti, empaattinen lämmön läikähdys. ”Ymmärrän sinua.”
Sanotaan, että itsensä ymmärtäminen on viisauden alku. Ja ymmärrys kysyy halua tietää, nähdä ja tulla vastaan. Kun rohkenemme katsella avoimesti omaa sisäistä maisemaamme, voimme ymmärtää paremmin myös toisten tyrskyjä ja tyveniä. Voimme hahmottaa muita näkökulmia vasta, kun tulemme tietoisiksi siitä sapluunasta, jonka läpi itse tarkastelemme maailmaa.
Itsetuntemuksen lisäämiseen on monenlaisia keinoja: on psykologisia malleja, persoonallisuustestejä, kehitysteorioita, kehoharjoituksia ym. Voimme oppia itsestämme paljonkin kirjoihin ja malleihin tutustumalla sekä omia käyttäytymismalleja ja reagointitapoja havainnoimalla.
Tietämisen lisäksi todelliseen itsen ymmärtämiseen tarvitaan myös yhteyttä luova tunne-elementti: myötätuntoinen asenne.
Omalla itsetuntemuksen tielläni olin vuosia tilassa, jossa kyllä innokkaasti hamusin tietoa, mutta suhtautuminen itseeni saattoi olla kriittistä ja vaativaa. Silloin kasvu tapahtuu aika kituliaasti.
Jossain kohtaa huomasin tietoisuustaitojen viisauden sillanrakentajana: luon yhteyttä, kun olen läsnä itselleni kaikenlaisissa olotiloissa. Kaikki on ok myös silloin, kun tunnen itseni vaikka noloksi tai epäonnistuneeksi. Voin olla rauhassa kaiken keskeneräisen ja ”epätäydellisen” kanssa. Rehellisyyden nimissä, ei se helppoa ole, mutta pikku hiljaa luontevampaa.
Hyväksyvä asenne on kuin aurinko, joka valaisee ja lämmittää. Se tukee ja kannustaa eteenpäin. Se auttaa kohtaamaan vaikeita tunteita. Se auttaa päästämään irti ja ottamaan keveästi silloin, kun vatvomme epäonnistumisia. Myötätuntoinen suhtautuminen itseen on avain sisäisiin lukkoihin ja itseään toistaviin stooreihin. Ei toki mikään simsalabim, vaan hiljalleen avautuva polku sekin.
Huomasin tietoisuustaitojen viisauden sillanrakentajana: luon yhteyttä, kun olen läsnä itselleni kaikenlaisissa olotiloissa.
Tietoisuustaidoilla voi harjoitella hyväksyvää asennetta
Ensimmäinen käymäni mindfulness-kurssi oli kaamea pettymys, enkä halunnut kuulla aiheesta pitkään aikaan. Myöhemmin tajusin, että koko homman idea oli jäänyt kurssilla epäselväksi. Kun sitten aloin uudelleen perehtyä tietoisuustaitojen teemaan, opiskelinkin ohjaajaksi asti.
Tietoisuustaidoiksi kutsutaan lähestymistapaa ja harjoituksia, joiden avulla vahvistetaan tietoista, hyväksyvää läsnäoloa itselle. Puhutaan myös mindfulness-taidoista. Mielestäni suomenkielinen tietoisuustaidot -termi kuvastaa kuitenkin hyvin sitä, mistä on kysymys. Itse puhun myös sisäisistä taidoista.
Lähtökohtana tietoisuustaitojen harjoittelussa on tulla tietoiseksi omasta olotilasta ja havainnoida tietoisuuden kentässä tapahtuvia asioita: hengitystä, tunteita, ajatuksia, aistimuksia ym. Kun suhtaudumme hyväksyvästi tai edes neutraalisti kaikkiin tuntemuksiimme, olotila alkaa rauhoittua.
Tarkoitus ei ole pakottaa itseään mihinkään päälleliimattuun positiivisuuteen, tärkeintä on antaa itsensä olla siinä tilassa kuin. Myös kriittiset ajatukset saavat olla mukana kokemuksessa, riittää kun ne huomioi. Toisin sanoen, pysähdymme hetkeksi avaamaan tilan kaikelle olla.
Sisäiset taidot ovat kommunikointia
Tietoisuus- ja tunnetaitojen harjoittelulla on yhä tärkeämpi rooli monimutkaistuvassa maailmassa. Tarvitsemme sisäisiä taitoja, jotta osaamme auttaa itseämme pysähtymään, reflektoimaan, havainnoimaan, palautumaan, keskittymään ja tekemään viisaita valintoja.
Sisäiset taidot tarkoittavat sitä, että omassa systeemissämme vallitsee hyväntahtoinen kommunikointi. Eri puolet ovat yhteydessä keskenään, kuulen itseäni ja kokonaisuuttani. Silloin osaan paremmin myös kohdata toiset ihmiset arvostavasti, kuuntelevasti.
Tarvitsemme sisäisiä taitoja, jotta osaamme auttaa itseämme reflektoimaan, palautumaan, keskittymään ja tekemään viisaita valintoja.
Tietoisuustaitojen avulla – eli tietoisessa, tuntevassa läsnäolon tilassa – voimme vahvistaa sisäistä kommunikointia ja yhteyttä. Myös coaching on oiva keino kehittää sisäisiä taitoja ja itsensä kuulemista.
Myötätuntoisesti havainnoimalla vahvistamme itsetuntemusta, arvostavaa suhtautumista ja syvempää näkemystä ihmisenä olemisesta. Rakennamme siltaa ymmärrykseen ja yhteyteen.