Näkökulmia selkeyden kaipuuseen ja 6 askelta ajatusten selkeyttämiseen
Selkeyden kaipuu. Se nousee esiin aina kun teemme tärkeitä valintoja, pohdimme seuraavaa suuntaa tai koemme epätietoisuutta.
Mutta mitä tarkoittaa, että etsimme selkeyttä? Usein toivomme, että vastaukset olisivat ihanan valmiita ja tietäisimme varmuudella, mitä tehdä. Että asiat olisivat yksinkertaisia ja suoraviivaisia. Vaan eiväthän ne yleensä ole.
Toki selkeyden ideaali on helpompi käsittää, kun se liittyy johonkin konkreettiseen, vaikkapa hyllyjen järjestykseen tai tekstin luettavuuteen. Osaamme odottaa loogisuutta ja johdonmukaisuutta. Mutta kun kyse on omasta ajattelusta, elämän suunnasta tai tärkeistä valinnoista, ei logiikka paljon auta.
Sisäistä maisemaa värittävät ristiriitaiset toiveet ja tunteet, pelot ja huolet sekä iänikuiset ajatuskelat. Joskus jokin valinta näyttäytyy kirkkaana kuin poutainen taivas, toisinaan tuntuu, että tarpoo sumussa vuodesta toiseen.
Kun kyse on omasta ajattelusta, elämän suunnasta tai tärkeistä valinnoista, ei logiikka paljon auta.
Itselläni on ollut monia jaksoja elämässä, jolloin olen ollut suuntani suhteen ihan hukassa. Tai siltä se on tuntunut sillä hetkellä. En ole ”yhtään” tiennyt, mihin tarttua ja miten edetä. Kuitenkin sumussa oleminen on tärkeää, se auttaa kysymään ja pohtimaan – pysähtymään.
Vuosien mittaan olen oppinut tutkailemaan selkeyttä ja selkeyden tarvetta eri näkökulmista. Mitä todella haluan? Mitä pakoilen? Voinko vain olla tässä ja kokea tätä nyt näin?
Selkeyden kaipuu kutsuu valintoihin
Selkeyden kaipuu on hyvä merkki: jokin uusi etsii tietä luoksemme. Kenties kaipaamme muutosta, seuraavaa vaihetta, aidomman olemuksen esiin kuoriutumista.
Joskus selkeyden kaipuu yltyy omassa päässä tuomitsevaksi vaatimukseksi: pitäisi jo tietää ja pitäisi tehdä. Se voi äityä itseruoskinnan välineeksi. Miksi en jo tiedä? Kriittisyys ei kuitenkaan selkeyttä edistä.
Selkeyden kaipuuseen on hyvä suhtautua armollisuudella ja kärsivällisyydellä. Etsivä löytää ja asiat kyllä avautuvat aikanaan, joskus nopeammin, joskus hitaammin. Kun haemme selkeyttä, olemme itse asiassa totuuden asialla. Haluamme tietää, ymmärtää, nähdä enemmän. Ehkä olemme valmiita tekemään tärkeitä valintoja ja ratkaisuja.
Selkeyden kaipuuseen on hyvä suhtautua armollisuudella ja kärsivällisyydellä. Etsivä löytää ja asiat kyllä avautuvat aikanaan.
Samalla on viisasta oppia sietämään epätietoisuutta, jopa arvostamaan sitä. Kasvu tarvitsee eksymisiä ja hukassa olemisen hetkiä. Emmehän muutenkaan voi varmuudella tietää juuri mitään.
Erityisen sumuisina aikoina käynnissä voi olla sisäinen kasvuprosessi ja kypsyttelyvaihe. Nahanluonti, jossa kaikki on kaaoksessa. Silloin täytyy vain antaa kypsymisen tapahtua.
Jos epäselkeyden kokemus tuntuu raskaalta, siihen liittyy usein vastustamista: jokin on pielessä tässä hetkessä. Voisiko epäselkeyden tunteen vain antaa olla, tuomitsematta kokemusta?
Joskus sumeus on pelkoa muutoksesta. Ehkä jossain sisimmässäsi tiedät, mitä haluaisit nyt valita ja mikä olisi itselle oikein, mutta et vielä ole valmis ottamaan sitä askelta. Se on hyvä huomata. Vaikka muutos tuntuisi liian suurelta sillä hetkellä, jo tilanteen tunnistaminen ja myöntäminen selkeyttää mieltä.
Sumuisina aikoina käynnissä voi olla sisäinen kasvuprosessi ja kypsyttelyvaihe. Nahanluonti, jossa kaikki on kaaoksessa.
Mitä selkeys sitten on?
Mieli kaipaa varmuutta. Se haluaisi, että kaikki on hallinnassa. Usein jäämme toiveikkaasti odottelemaan jotain ”apteekin hyllyltä” vastausta, joka tupsahtaa eteen ja sitten kaikki on selvää.
Selkeys ei kuitenkaan ole mielen varmuutta. Paradoksaalisesti selkeyden tunnetta avittaa juuri kontrollista luopuminen. Se että päästää vaatimuksista irti ja uskaltautuu katsomaan maisemaa avoimin silmin.
Selkeys on ymmärryksen lisäämistä ja sisäistä yhteyttä. Kontrollointi on vastustusta, joka vie pois yhteydestä. Voinko vain kuunnella ja katsella, mitä mielessäni ja tunteissani nyt tapahtuu?
Autat ajatuksia jäsentymään ja olotilaa selkiytymään, kun kuuntelet itseäsi arvostavassa hengessä, Selkeys on myös tunnetila, joka pääsee esiin hyväksyvässä ilmapiirissä. Se pohjautuu luottamukseen ja sisäisen turvan tunteeseen.
Samalla selkeys ei ole joko tai – se koostuu sävyistä ja tulkinnoista. Se on olotila, johon vaikuttavat ajatukset, tunteet, kehollinen tila ja valinnat. On myös hyvä huomata, että meissä on aina sekä selkeyttä että epätietoisuutta. Syvimmiltään selkeys on myötätuntoista yhteyttä omaan sisimpään.
Askelia ajatusten selkeyttämiseen
Kun kaipaat selkeyttä elämääsi tai johonkin kehää kiertävään ajatukseen, ota aikaa avoimelle, rehelliselle ja myötätuntoiselle tutkiskelulle. Jokaisen tunteet ja tarpeet ovat yksilöllisiä, joten vain sinä itse voit tietää, mikä auttaa parhaiten omassa tilanteessasi. Toivon, että näistä alla olevista vinkeistä on sinulle apua selkeyttämisen polulla!
1. Pysähdy ja kuuntele
Jos olo on epäselkeä ja sumuinen, voi tuntua vieraalta sukeltaa vielä syvemmin itseään toistaviin ajatuksiin. Mutta ota pari askelta taaksepäin, hengitä ja katsele avoimesti. Mitä minussa nyt tapahtuu? Miksi ajattelen näin? On olennaista kuunnella ja havainnoida omia ajatuksia ja tunteita. Katsele sisäistä maisemaa pienen etäisyyden päästä, samaistumatta mielen tapahtumiin. Havainnoi myötätuntoisesti. Kaikki mitä tunnet, on ok.
2. Nimeä se, mikä on epäselkeää
Mihin kaipaat selkeyttä ja miksi? Tohdi nimetä huolenaiheet ja tarpeesi. Joskus epäselkeys tuntuu vievän koko henkisen tilan ja energian. Kun jäsennät ja nimeät sen, mikä oikeasti painaa ja sumentaa, voi taustalta löytyä ehkä vain yksi pääkysymys tai tietty elämän osa-alue, joka pyytää huomiota.
3. Jokin on aina selkeää
Vaikka kokisit olosi sumeaksi, samaan aikaan elämässäsi on asioita, jotka ovat ihan selkeitä. Emme aina huomaa olemassa olevaa selkeyttä, jos huomio on kohdistunut huoliin tai epäselkeään. Huomaa se, mikä tälläkin hetkellä on sinulle ihan selvää ja kirkasta, esimerkiksi mitä arvostat, mitä rakastat, mikä on erityisen tärkeää, missä olet jo onnistunut jne. Sanoita se, mikä on sinulle selvää.
4. Mikä kiehtoo ja kutsuu?
On hyvä merkki, kun kaipaat selkeyttä. Silloin sinua kenties kutsuu jokin uusi: suunta, oivallus, asenne, valinta. Rohkene tunnistaa se, mikä sinua kiehtoo, vaikka sillä ei olisi vielä tarkkaa muotoa. Selkeydestä tai ”vastauksen saamisesta” ei kannata tehdä vaatimusta itselle. Selkeys juurikin katoaa jahtaamalla ja vaatimalla. Nykytilan vastustaminen vain lisää sumeutta. Arvosta sitä, missä olet nyt.
5. Kuuntele sisäistä viisautta
Tunnetko sisäisen viisautesi ja intuitiosi hiljaisen äänen? Saatat tuntea kutsua tai hienovaraista ohjausta johonkin suuntaan. Jokin voi tuntua oikealta, kevyeltä. Kyse on nimenomaan tuntemisesta ja vienosta äänestä, joka jää helposti huomiotta, jos kouhotamme eteenpäin. Usein äänekäs mieli pomppaa heti mukaan analyyseillään, huolillaan ja vastalauseillaan. Harjoittele kuuntelemaan mielen taustalla tuntemusta tai säveltä, joka saattaa kehottaa: ”Tuohon suuntaan, tuonne päin”.
6. Valitse levollisuus
Selkeyden polulla on tärkeää oppia hyväksymään epäselkeyden hetkiä, sillä ne ovat myös osa elämän kokonaisuutta. Mieli ei oikeastaan koskaan voi saada täyttä varmuutta, vaikka se niin kovasti haluaisi.
Kaikkea ei voi eikä tarvitse tietää. Silti voi olla levollisin mielin. Tärkeintä on läsnäolo itselle: se että ainakin silloin tällöin pysähtyy hyväksyvästi oman sisäisen maisemansa äärelle, kaikkine oloineen.
Comments